Virpi

Oon aena naarana että jo syntyissäni syyskuussa 1980, oon perintönä suoraan äitin maijosta suanu elläinrakkauven sekä rakkauven luontoon ja siellä liikkumisseen. Äetini, tätini, mummoni ja oekeastaan koko suku, oovat aena olleet kovia marjastammaan, sienestämmään ja kalastammaan. Meitä ei penskoena viety päevähoetoon vuan myö oltiin arjen arkareissa het matkassa kun osattiin kävellä. Toki vanahemmat sisarukset joutuivat myös huolehtimmaan pienemmistä.

Tykkäsin jo penskana olla lehmien kanssa ja mielipuuhoo olikin niitten laetumelle laskeminen ja sieltä takaesin navettaan lypsyle ottaminen. Kissat oovat myös aena kuulunneet elämääni, kotonakkii niitä ol aena vähintään kaks.

Ollessani 12 vanaha alakoevat hevoset kiinnostammaan sen verta että sain alakoo ratsastammaan. Muutaman vuuen piästä tästä mukkaan tulivat myös ravihevoset. Hevosharrastus vei minnuu mukanaan niin paljon että suoraan peruskoulusta mänin Kiuruveelle opiskelemmaan hevostenhoetajaks. Tiältä valamistuttani 1998 olin hetken töessä pienellä ravitallilla Ootokummussa.

Halusin kuitennii opiskella vielä muutakkii ja kävin tallouskoulun Toevalassa sekä opiskelin elintarvikkietten valamistajaksi Kuopijossa, jostoo valamistuin 2003. Olin hetken aekoo kalatehtaalla töessä ja tämän jäläkeen tein muutaman vuuen rakennuksilla töetä Kuopijossa.

Ravinteli ala alakoi kiinnostoo ja urani sille on alakanut Tuusniemellä Viihdekeskus Hojo Hojosta. Tein siellä kaikkea muuta paitsi möen viinoo. Vannoin tuolloin, että siihen en ikinä ala. Talavi 2007 mäni Tahkolla ravintolassa töessä. Tuon jäläkeen pyörähin vajjaan vuuen mutkan pohojanmualla Alahärmässä. Siellä työnkuvvaani kuuluivat sekä ravitallin että ravintelin hommat. Olin jo hetken aekoo huaveillut Lappiin töehin lähöstä ja huaveeni totteutui kun piäsin Suariselälle hotelliin töehin kevvääks 2008. Tykästyin Lappiin mahottomasti ja seuraavan kevvään olinkin Ylläksellä rinneravintelissa hommissa. Ennen Ylläkselle männöö olin suorittana anniskelupassineli sanani jouvvuin syömään alkomahoolin myynnistä. Tänä kevväänä islanninhevoset tulivat mukkaan elämääni ensi kerran käytyväni asiakkaana Ylläksellä islanninhevos ratsastusretkellä.

Kesänkin 2009 vietin lapissa työskennellen. Olin Nuorgamissa pupissa töessä ja ruskan aijjan tein töetä Utsjoevella hotellissa.

Seuroovat kolome talavee viihyin Levillä rinneravintelissa töessä. Kesät työskentelin Kuopijossa er paekoessa japijin vähän lommookin.

Tammikuussa 2012 aloin opiskella Green Care hevostoemijapaenotteiseks luonto-ohjoojaks Toevalassa, jostoo valamistuin joulukuussa 2014.

Tammikuussa 2015 otin haltuuni Äkäslompolossa sijaihtevan islannishevosvaellustallin entisten yrittääjjiin luopuessasiitä. Olin tiloissa vuokralla koska jo männessäni sinne miulla oli selekee aatos, että jossain vaeheessa palloon kottilalleni. Yrittäjyyvven ohella opiskelin yrittäjän ammattitutkinnon vuonna 2021 sekä viimeisempänä elläintenkooluttajan ammattitutkinnon vuonna 2024.

Tämä onnellinen kottinpalluu Rantalan Muatilalle tapahtui elokuussa 2025. Olin suunnitellut jo usseemman vuuen palluuta raahassa ja viimein sen totteuvuttua, olin tovella onnellinen piästessäni jatkamaan kottilallani.

Lapissa olin käänä jo hyvän korkeekoolun yrittäjyyteen ja oli kiva alakoo yrittämmään aevan uutta pohjois-savossa, olinhan jo kaevannut selekeesti muutosta elämääni. Lapista jäen kaepoomaan niitä mahtavia ratsastusmuastoja, joeta ei mistää muualta löyvvy. Lapin luonto tek minnuun tovella vaekutuksen. Lappiin jäe myös liuta ihania ystäviä. Onneks oovat muistot ja monta alpumia valokuvia Ylläksen ajjoilta.